Kartta - Petroskoi (Petrozavodsk)

Petroskoi (,myös Zavod, vuosina 1941-1944 suomalaismiehityksen aikana Äänislinna) on Karjalan tasavallan pääkaupunki Luoteis-Venäjällä, Äänisjärven länsirannalla. Vuoden 2010 väestönlaskennassa kaupungin asukasluku oli 261 987. Paikallishallinnossa kaupunki muodostaa Petroskoin kaupunkipiirikunnan (gorodskoi okrug Petrozavodsk).

Nimensä Petrozavodsk on saanut paikkakunnalle perustetun järvimalmia jalostavan rautatehtaan mukaan. Nimi tarkoittaa suomeksi Pietarintehdasta.

Kaupungin läpi virtaa kaksi jokea, Lohijoki ja Nieglajoki (Neglinka).

Kaupunginjohtaja, pormestari Galina Širšina erotettiin virasta joulukuussa 2015. Hän oli viimeisiä oppositiohenkisiä kaupunginjohtajia. Päätöksen teki kaupunginvaltuusto äänin 23–3, ja päätöksen takana oli Karjalan tasavallan johtaja Aleksandr Hudilainen.

Vuonna 1592 painetussa Abraham Orteliuksen kartassa mainitaan Onegaborg-niminen asutuskeskus suurin piirtein nykyisen Petroskoin paikalla.

Varsinaisesti kaupunkitaajaman historia alkoi vuonna 1703, kun Pietari Suuri päätti hyötyä Karjalan alueesta sodissaan. Nykyisen Petroskoin alueelle, Lohijoen suulle (ven. река Лососинка, Lososinka) rakennettiin paikallista järvimalmia jalostamaan rauta- ja tykkitehdas. Tehtaan perustus laskettiin 29. elokuuta 1703, jota pidetäänkin Petroskoin perustamispäivänä. Tehdas nimettiin hallitsija Pietari Suuren kunniaksi Pietarin tehtaaksi, mikä johtui sanoista (, ’Pietari’) ja zavod (, ’tehdas’).

Paikkakunta kasvoi aluksi tehdastaajamana. Alkuperäinen rautatehdas suljettiin kuitenkin jo 1734. Vuosina 1773–1774 rakennettiin uutta teollisuutta ja kaupungin keskusta (asemakaava 1774). Kaupunkioikeudet taajama sai vuonna 1777, jolloin myös kaupungin venäjänkielinen nimi Petrozavodsk virallistettiin. Kaupungin suomenkielinen nimi pohjautuu samamerkityksisen sanaparin Petrovski zavod ensimmäisen sanan pohjoisvenäläiseen murremuotoon petrovskoi.

Vuodesta 1781 Petroskoi oli Venäjän keisarikunnan Aunuksen provinssin ja 1801 alkaen Aunuksen kuvernementin keskus. 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa Lokakuun vallankumoukseen saakka paikkakunnalle karkotettiin ihmisiä poliittisista syistä. Vuodesta 1862 lähtien toimi säännöllinen höyrylaivareitti Pietariin.

Vuonna 1904 aiemman tykkitehtaan seuraajalla, Aleksanterin asetehtaalla työskenteli noin tuhat henkeä. Vuonna 1916 valmistui kaupunkiin johtava rautatie osana Pietarista Murmanskiin johtavan radan osin pakkotyönä toteutettua rakennustyötä.